Hyvällä suunnittelulla varmistetaan kestävä lopputulos ja taloudellinen toteutus. Suunnittelu myös määrittää käytön helppouden.
Suunnittelussa tulisi ottaa huomioon vähintään seuraavat:
- kohteen eri käyttötarkoitukset
- toimivuus
- turvallisuus
- esteettömyys
- huolto ja ylläpito.
Käyttökohteeseen soveltuvien ratkaisujen valinnassa on otettava huomioon, millaisia ympäristörasituksia käytettäviin betonituotteisiin ja -rakenteisiin tulee kohdistumaan (mm. liikenne, huollettavuus, puhtaanapito, mahdollinen suolaus). Lisäksi tulee arvioida soveltuvuus paikallisiin olosuhteisiin ja käyttökohteisiin (mm. lujuus, maanpaine ja hulevedet).
Hankkeelle tulisi asettaa selkeät laatu- ja hintatavoitteet jo ennen suunnittelun käynnistämistä. Hankkeen budjetti ja rakennuskustannukset ovat oleellinen suunnittelun lähtötieto ja vaikuttavat valittaviin suunnitteluratkaisuihin.
Betonisen ympäristörakenteen investointikustannuksiin vaikuttavat:
- kohteen koko ja sijainti
- maanalaiset rakenteet ja rakennekerrokset
- valittu rakenneratkaisu
- erilaiset pintakäsittelyt
- yksilölliset tuotteet
- tuotantosarjan pituus.
Suunnittelun onnistumisen kannalta on oleellista, että suunnittelussa on käytössä tarvittavat lähtötiedot esimerkiksi maaperätutkimus.
Yleisesti suunnitelmissa tulisi Työpiirustuksissa ja rakentamissuunnittelussa olla määriteltynä:
- betonikiven/-laatan/muun päällysteen tai tuotteen koko
- väri, pintakäsittely, mahdolliset viisteet
- ladonta, mahdolliset kiveyskuvioinnit, juoksukivet jne.
- päällysteen tai tuotteen asentaminen pohjaolosuhteisiin soveltuvalla tavalla
- saumamateriaali ja mahdollinen kylvö leveäsaumaisille päällysteille, esimerkiksi nurmikivet
- tuotteiden leikkaamistapa.
Päällysteiden tehtävä on vahvistaa ja suojata muita rakenteita niin, että ne kestävät paremmin käytöstä aiheutuvaa kulutusta. Samalla päällysteet kokoavat kaikki muut ympäristön osatekijät yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Päällysteet helpottavat liikkumista, kunnossa- ja puhtaanapitoa, sekä luovat kaupunkikuvaa.
Materiaalit tulee valita alueen käyttötarkoituksen mukaisesti. Päällysteen tulee olla kestävä, esteettisesti kokonaisuuteen sopiva, helposti hoidettava ja tarvittaessa sujuvasti korjattavissa. Päällysrakenne saadaan eläväksi yhdistelemällä pinnoiltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia päällystemateriaaleja. Samalla materiaalit viestivät alueen toimintoja ja ohjaavat niitä.
Pintamateriaaleja valittaessa on ulkonäön lisäksi otettava huomioon myös käyttöominaisuuksien muutokset eri ilmasto-olosuhteissa. Päällysteet eivät saa muuttua liukkaiksi märkinä tai jäisinä. Myös vanheneminen ja kuluminen sekä kulutuksen aiheuttamat vauriot muuttavat päällysteiden käyttöominaisuuksia. Betonikivipäällysteiden etuna on niiden pieni yksikkökoko, jonka ansiosta saumat vähentävät liukkautta.
Suunnittelussa tulee ottaa huomioon käytön aiheuttama kuormitus, esimerkiksi kuinka paljon liikennettä alueella tulee olemaan ja aiheutuuko kuormitusta.
Raskaasti liikennöidyillä alueilla täytyy kiinnittää huomioita myös sopivan, tiiviin ladonnan valintaan sekä päällysteen reunatuentaan, ettei päällyste lähde rengaskuormituksen vuoksi purkautumaan.
Rakennekerrosten suunnittelu
Betonipäällysteiden toimivuuden takaa hyvin suunnitellut ja toteutetut pohjakerrokset. Tukikerroksen ja kantavan kerroksen maa-aines ja kerrospaksuus riippuvat millainen perusmaa kohteessa on. Onnistuneen suunnittelun lähtötietoina olisi hyvä olla pohjatutkimus alueelta.
Suodatinkankaita käytetään rakenteessa estämään eri maamassojen sekoittuminen veden vaikutuksesta. Tukikerroksen ja kantavan kerroksen tehtävän on jakaa päällysteelle tulevat kuormat tasaisesti perusmaalle ja estää päällysteen painuminen. Näiden kerrosten avulla toteutetaan myös lopullisen pinnan kallistukset. Asennushiekan avulla betonipäällyste saadaan asennettua oikeaan korkoon. Betonipäällysteen paksuuteen vaikuttaa yläpuoliset kuormitukset. Varsinkin isoilla laatoilla tulee olla oikein suunnitellut ja toteutetut alapuoliset maakerrokset, muutoin laatat voivat rikkoutua kuormituksesta.
Betonipäällysteiden pintojen kallistuksen osalta tulee huomioida, että sivumitoiltaan isommat kivet ja etenkin laatat sekä pitkät lankkumaiset tuotteet asennetaan tasakaadolla tai hyvin maltillisesti muuttuville pohjille. Mitä suurempi tuote on, sitä maltillisempien tulee olla myös pohjien korkotason muutosten.
Lankkumaisilla tuotteilla kiven pituussuunnassa tapahtuvat pinnanmuotoilut ovat kriittisiä. Isoilla laatoilla pitää huomioida sekä pituus- että leveyssuuntaan tapahtuvat muutokset. Tyylikkään ja kestävän lopputuloksen vuoksi tuotteet asennetaan mieluummin tasakaadolla.
Tuotteiden pinnat
Tuotteiden pinta voidaan käsitellä useilla eri tavoilla. Pintakäsittely vaikuttaa myös väriin. Tyypillisiä pintakäsittelyjä ovat:
Sileä
Sileä, muottipintainen betoni on eniten käytetty betonikivien pintakäsittely. Se on hinnaltaan edullinen vaihtoehto, joka on helppo pitää puhtaana.
Profiloitu
Profiloidun kiven pinta on muottipintainen, sileähkö, mutta pinnassa on muutamien millien paksuisia kohokuvioita, esimerkiksi liuskekivimaista aaltoilua.
Pesubetoni ja hienopesty pinta
Pesubetonipinnaksi kutsutaan kivirouhepintaa, joka on tehty pesemällä sementtiliima pois kiven tai laatan pinnasta useamman millin paksuudelta. Valmis pinta on kivirouheen peittämä ja varsin karkea. Pesubetonipinnan etuna on se, että kivirouhe säilyttää värinsä muuttumattomana. Rouhe pinta on myös luonnollisen värinen ja se häivyttää kiveyksen saumoja. Karkea pinta on hankalampi pitää puhtaana kuin sileä pinta.
Hienopesussa kiven pinnasta pestään pois vain kiven ohut pintakerros, jolloin massassa olevat kivirouheet paljastuvat näkyviin elävöittämään kiven pintaa.
Patinoitu tai hakattu
Patinoitu kivi valmistetaan betonikiveä mekaanisesti hakkaamalla, jolloin kiven reunat murtuvat ja lopputuloksesta tulee valmiiksi vanhentuneen näköinen.
Hakattu kivi valmistetaan profiloitua kiveä mekaanisesta hakkaamalla, jolloin pinnasta saadaan aikaan teollisesti vanhennettua, elävän näköistä, vaihtelevaa pintaa.
Hiekkapuhallettu
Kiven pinta puhalletaan kovettumisen jälkeen, jolloin pintakerros kuluu pois ja pintaan paljastuu massassa käytettyä kivirouhetta elävöittämään pintaa. Hiekkapuhallettu pinta on tyylikäs ja arvokas vaihtoehto vaativampaankin makuun.
Ladonta ja muodot
Ladontakuviot ja maisemabetonisten tuotteiden eri värien ja pintojen vaihtoehdot elävöittävät päällystettä. Betonisia päällyskiviä ja -laattojakin voidaan hallitusti hyvin yhdistää tyylikkään lopputuloksen aikaansaamiseksi. Eri kivimallien yhdistämisessä täytyy kivien mitoitus ja yhteensopivuus tarkistaa jo suunnitteluvaiheessa.
Yleisohjeena kivien ladonnalle on, että pitkien näkymien suuntaisia yhtenäisiä saumalinjoja pyritään välttämään. Tämä siksi, että pitkissä saumalinjoissa näkyy herkästi ladonnan virheet tai vaikkapa pohjien painumisen aiheuttama kivien liikkuminen ja painumat. Pitkittäissaumat myös ohjaavat ihmisten kulkua, saavat meidät jouduttamaan askeleitamme eli liikkumaan nopeammin.
Esimerkkejä ladontamalleista
Säännöllisten ladontamallien lisäksi saadaan erilaisilla ruuduilla, raidoilla tai vyöhykkeillä aikaiseksi yksityiskohtia, jotka viimeistelevät kokonaisuuden.
Hyvällä suunnittelulla voidaan minimoida kivien leikkaamista. Kiveykseen voi leikata kuvioita, mutta leikatun kiveyksen reunaan on hyvä asentaa kokonainen kivi juoksukiveksi.
Jotta valmis kokonaisuus on tyylikäs ja ympäristöönsä luontevasti sopiva, tulee ladontamallia ja väriä päätettäessä huomioida ympäristön muotokieli ja ympäröivien rakennusten ikä ja tyyli.
Ladontakuviolla ei vaikuteta ainoastaan päällysteen ulkonäköön
Ladontakuvioita ja pinnan ulkoasua mietittäessä on muistettava kiveyksen käyttötarkoitus. Ajoneuvoliikenteen alueilla, missä tapahtuu runsaasti kiihdyttämistä, jarruttamista ja kääntymistä, kiveykseltä vaaditaan lukkiutuvuutta. Lukkiutumiseen vaikuttavia tekijöitä ovat kiven muoto, ladontamalli, kiven paksuus, saumaus, tärytys ja reunatuenta. Eri ladonnoista kalanruotoladonta lukkiutuu parhaiten.
Kuormitukset jakautuvat betonikivipäällysteessä saumaushiekan avulla kuormitettavan betonikiven ympärillä oleviin kiviin, jolloin kiveys lukkiutuu pystysuunnassa. Saumaushiekan puuttuessa kuormitettu betonikivi ottaa vastaan koko kuorman, jolloin kivi painuu ja samalla asennushiekka kiven alla siirtyy sivuille. Lukkiutuminen kiertoa vastaan saavutetaan käyttämällä riittävän paksuja betonikiviä ja sopivan tiiviitä saumoja, lisäksi kunnollisella reunatuennalla estetään kivien sivuttaissuuntainen liikkuminen.
Vaakasuuntaisen lukkiutumisen kannalta hyvä reunatuenta on ehdottoman tärkeää, lisäksi oikeanlaisella ladontakuviolla voidaan sitä parantaa. Vaakasuuntaisia voimia päällysteeseen aiheuttavat ajoneuvojen kiihdytykset, jarrutukset ja kääntymiset. Ladontakuviolla ei siis vaikuteta ainoastaan päällysteen ulkonäköön, vaan sillä on myös toiminnallinen tarkoituksensa. Lisäksi myös ladontakuvion suunnalla voidaan vaikuttaa kiveyksen toimintaan.
Saumat
Yleissääntönä on, että kivet asennetaan aina puskuun tai tuotteet tukeutuvat toisiinsa asennusnystyröillä. Mikäli halutaan korostaa saumoja, voidaan päällyste asentaa 10–20 mm:n saumoilla, jotka täytetään hiekalla, kivituhkalla tai betonilla. Leveä sauma on näyttävä ja ilmeikäs, etenkin jos siihen valitsee sauma-aineeksi värillisen saumahiekan tai raekooltaan suuremman kiviaineksen.
Piha- ja puistokäytävillä laatat voidaan asentaa 30–60 mm:n saumoilla, jotka täytetään pienirakenteisella sepelillä tai nurmikon kasvualustaksi soveltuvalla maa-aineksella, jolloin syntyy nurmisauma.
Sauman leveyttä ja sen kasvattamista kannattaa kuitenkin aina harkita erittäin tarkkaan, etenkin jos ollaan koneellisen kunnossapidon ja ajoneuvoliikenteen alueilla. Myös vettä läpäisevissä kiveyksissä kannattaa sauman leveyteen kiinnittää erityistä huomioita, sillä vesi voi huuhtoa sauma-ainesta pois.
Erilaisia betonikivien ja -laattojen saumatyyppejä ovat:
- sitomaton sauma
- sidottu sauma
- tiivis sauma
- avoin, eli läpäisevä sauma
- kasvualustasauma.
Sitoutuvilla sauma-aineilla saumattavien kiveysten pohjarakenteeseen ja sen routimattomuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota, ettei kiveys pääse liikkumaan ja saumat rikkoutumaan. Sitoutuvien sauma-aineiden osalta kannattaa kiinnittää huomiota myös sauman korjaamiseen ja sauma-aineen lisäämiseen. Useat aineet vaativat sauman uusimisen kokonaan.
Vedenläpäisy
Hulevesien hallinnassa voidaan käyttää hyväksi betonipäällysteiden läpäisevyyttä. Päällysteen vedenläpäisevyys perustuu käytetyn tuotteen tai pintarakenteen saumojen vedenläpäisevyyteen. Läpäisevän paikalla valetun betonilaatan sekä läpäisevien betonikivien betonissa hienon kiviaineksen osuus on minimoitu, jolloin rakenne jää harvaksi ja läpäisee hyvin vettä.
Laatoitusta käyttäessä voidaan jättää laattojen välille normaalia leveämpi sauma, jotta suurempi määrä hulevesistä pääsee imeytymään maahan.
Läpäisevä päällyste koostuu vettä läpäisevästä pintakerroksesta ja sen alapuolisista karkeasta kiviaineksesta tehdyistä rakennekerroksista. Pintakerroksen läpäisevä hulevesi varastoituu hetkellisesti karkean kiviaineksen huokostilaan, josta se imeytyy ympäröivään maaperään tai johdetaan eteenpäin salaojilla. Huonosti vettä läpäisevälle maaperälle voidaan tehdä massanvaihto, jolloin saadaan aikaiseksi maakerros, joka toimii viivytystilana.
Betonireunatuet
Betonireunatukien suunnittelussa on tärkeää huomioida:
- tuotteen soveltuvuus käyttökohteeseen
- oikea asennus
- käytön aiheuttama kuormitus (liikenne, puhtaanapito, kunnossapito, auraaminen, vesien liikkuminen).
Reunojen tukemisen suunnittelussa on huomioitava tuotteen soveltuvuus käyttökohteeseen ja käytön aiheuttama kuormitus, esimerkiksi kuinka paljon liikennettä alueella tulee olemaan ja aiheutuuko puhtaanapidosta kuormitusta. Puhtaanapidossa merkittävin reunatukiin kohdistuva rasitus on lumen auraaminen, sillä aura ottaa usein ohjauksen reunatuesta ja kuluttaa niitä. Tämän takia katualueilla käytetään pää-sääntöisesti upotettavia reunatukia.
Auraamisessa ei pitäisi olla korotettua reunakivilinjaa lumien läjityspaikkojen edessä, vaan miinuskorkoinen kivi tukee päällysteen reunan ja on helppo ylittää koneella aiheuttamatta reunarakenteelle vaurioita.
Tätä käyttötapaa tulisi harkita erityisesti pitkien aurauslinjojen päihin, joihin on luonteva läjittää lumia. Ratkaisulla saadaan kestävyyttä rakenteelle ja auraajalle työmukavuutta ja -turvallisuutta.
Käytettävän reunatuen tyyppi esitetään suunnitelmassa. Mikäli tarkkaa tyyppiä ei ole mainittu, käytetään upotettavana reunatukena 300 mm korkeaa ja 170 mm leveää reunatukea tai 120 mm korkeaa liimattavaa reunakiveä.
Upotettavien reunakivien suunnittelu
Upotettavan betonireunakiven suositeltavin asennuskorkeus on 12 cm päällysteen pinnasta. Korkeutta voidaan kuitenkin säädellä tarpeen mukaan.
Kadun reunatuet asennetaan niin, että näkyvä korkeus on 80 tai 120 mm. Korkeampia reunatukia voidaan käyttää esimerkiksi pysäkkialueella. Korkeampi reunakiveyksen käyttö mahdollistaa myös esimerkiksi asfalttipinnan uusimisen ilman, että reunakivilinjoja asennetaan peruskorjauksen yhteydessä uudelleen, mikä kannattaa huomioida erityisesti runsasliikenteisillä väylillä.
Matalampia reunatukia käytetään muun muassa pihaliittymissä ja kevyen liikenteen väylien kohdatessa risteysalueita tai korokkeita (erotuskaistoja).
Liimattavien reunakivien suunnittelu
Liimattavat betonireunatuet soveltuvat käyttökohteisiin, joissa korkeusero pintojen välillä on suhteellisen pieni, kuten pyörätien ja jalkakäytävän välissä tai jalkakäytävän ja istutusalueiden välissä. Liimattavat reunatuet ovat yleisesti käytössä myös liikenneympyröissä, pienemmillä kaduilla ja parkkipaikoilla.
Katurakentamisessa päällysteen on ulotuttava vähintään 100 mm reunatuen ulkopuolelle. Tierakentamisessa asfalttialusta ulotetaan vähintään 200 mm reunatuen taakse.
Liimattavia reunatukia käytettäessä voidaan varmistaa pysyvämpi tartunta ja kestävyys iskukuormitusta vastaan esimerkiksi tapituksella, raudoituksella ja kiven taustabetonoinnilla.
Kaarevien reunatukien suunnittelu
Kaarevat reunatuet tulee ilmoittaa kuperiksi tai koveriksi. Tämän ilmoituksen tulee perustua asennuslinjaan. Reunatuen kaarevuussäde ja kokonaispituus mitataan sen asennuslinjaan asti ja sen asennuslinjaa pitkin. Suositeltava pituus on vähintään 500 mm. Säteen ollessa 6–12 m käytetään 0,5 m:n pituisia suoria betonireunatukia. Kaarevuussäteen ollessa suurempi kuin 12 m käytetään 1 m:n pituisia suoria reunatukia. Kaaressa voidaan yhdistää suoria ja kaarevia reunatukia.
Rajaukset reunakivillä
Reunojen tukemisen ohella reunakivillä rajataan materiaaleja toisistaan, esimerkiksi eri liikennemuotoja toisistaan tai pinnoitetta istutuksesta.
Ajoneuvoliikenteen alueilla ajoradat yleensä erotetaan niin, että liikenneympäristö on helposti hahmotettava ja turvallinen. Tämä edellyttää ajoratojen selkeää rajaamista reunatuilla, jotka korostavat kadun muotoa.
Rajaamalla pinnoite istutuksesta reunatuella estetään istutuksen leviäminen pinnoitteelle, voidaan korottaa istutusalue pinnoitteen pintaa korkeammalle ja huolitella lopputulos visuaalisesti rajaamalla materiaalit.
Rajaukset alentavat elinkaaren aikaisia kunnossapitokustannuksia.
Muurit, aidat ja tukimuurit
Muurien, aitojen ja tukimuurien suunnittelussa tulee huomioida kohteen olosuhteet, millaisia kuormia rakenteeseen kohdistuu ja mitä tuotteitta ja valmistustekniikkaa käytetään. Myös maisemalliset vaatimukset tulee huomioida.
Kaavassa, kunnan rakennusjärjestyksessä tai tontin luovutusehdoissa voi olla määräyksiä muureista. Rakennusluvan tarve selvitetään rakennusvalvontaviranomaiselta. Muurin rakentamiseen tonttien väliselle rajalle tarvitaan naapurin suostumus, ellei rakentamisesta ole määrätty kaavassa tai rakennusjärjestyksessä.
Muurin ja tukimuurin suunnittelussa on huomioitava käyttöturvallisuus. Jos putoamiskorkeus on yli 500 mm, noudatetaan Ympäristöministeriön asetusta rakennuksen käyttöturvallisuudesta. Ulkotiloissa voidaan putoamissuojana käyttää kaiteen sijasta soveltuvin osin myös esimerkiksi istutuksia tai maastoon sovitettuja kiinteitä istutuslaatikoita
Yli 700 mm korkeat tukimuurit suunnitellaan ja mitoitetaan aina eurokoodien mukaisesti rakenne- ja geoteknisten vaatimusten mukaan. Geoteknisessä suunnittelussa määritetään maapohjan vakavuus ja painumat sekä suunnitellaan muurin perustamistapa, mahdollinen maapohjan vahvistaminen tai paaluille perustaminen.
Muuriin liittyvät kosteustekniset rakenteet tehdään rakennesuunnitelmien mukaan. Suunnitelmissa esitetään, miten estetään veden pääsy muurirakenteeseen ja varmistetaan muurin taustatäytön kuivuminen sekä näytetään mahdollisesti tarvittava salaojitus. Kosteustekniset vaatimukset otetaan huomioon myös muurin ja tukimuurin liittymisessä perustukseen ja ympäröivään maa-ainekseen.
Muureihin tehdään rakennesuunnitelman mukaiset pystysuorat, perustusten ja koko rakenteen läpi ulottuvat liikuntasaumat. Niitä käytetään estämään rakenteen muodonmuutoksista johtuvat vauriot sekä vauriot kohdissa, joissa materiaali vaihtuu toiseksi, esimerkiksi muurirakenteen liittyessä rakennuksen ulkoseinään. Liikuntasauman sijoittamiseen vaikuttavat muun muassa perustamistapa ja -olosuhteet sekä muurin epäjatkuvuuskohdat. Liitosten tulee olla sellaisia, ettei vesi pääse saumasta rakenteisiin.
Paikalla valetut muurit
Paikalla valetut tukimuurit ja muurit ovat näyttäviä ympäristörakenteita, jotka voidaan suunnitella tapauskohtaisesti siten, että ne sopivat maastonmuotoihin ja paikan arkkitehtuuriin.
Rakennesuunnittelija mitoittaa paikalla valetut muurit perustuksineen yhtenäisinä raudoitettuina rakenteina vallitseville kuormituksille, ja betonilaatu valitaan kuormituksen, olosuhteiden ja käyttöikävaatimuksen mukaan. Tukimuurien betonin tulee olla pakkasenkestävää ja lisäksi pakkas-suolarasituksen kestävää, mikäli siihen kohdistuu kloridipitoisia roiskeita.
Elementtimuurit
Betonisten ympäristötuotteiden valikoimissa on erilaisia muurielementtejä, joita voidaan käyttää esimerkiksi pengerrysten, ajoluiskien, istutusaltaiden yms. rakentamiseen. Valmistuotteiden materiaali, rakenne ja muotit ovat yleensä tuotekohtaisia. Valmistuotteiden tapauskohtainen muokkaus on usein mahdollista esimerkiksi kappaleiden pintakäsittelyn ja -kuvion, värisävyn ja leveyden osalta.
Mittatilaustuotteina suunnitellut elementtimuurit ovat hyvä ratkaisu isossa kohteessa, missä muurit voidaan mitoittaa elementeiksi. Materiaali, rakenne jne. suunnitellaan tapauskohtaisesti, jolloin suunnittelija pääsee vaikuttamaan ominaisuuksiin. Valmiin tuotteen ulkonäköön voidaan vaikuttaa paremmin, kun tuotteesta voidaan tehdä malleja, eivätkä sääolosuhteet vaikuta lopputulokseen, kuten paikalla valetuissa muureissa.
Valmiselementtejä voidaan käyttää myös elementtimelumuureissa sekä törmäyskaiteina.
Muurikivet
Muurin rakentamisessa noudatetaan muurikivien valmistajan ohjeita. Muurikivistä voidaan tehdä myös maanpainetta kestäviä muureja, joista tehdään aina tapauskohtaisesti rakennesuunnitelma.
Muurikiviä on saatavana useita mitoiltaan ja muodoltaan erilaisia tyyppejä. Kiven muoto voi olla laattamainen tai korkeampi harkko. Lisäksi muurikivistä voi olla saatavilla erikseen suoria ja kaarrepaloja sekä kulma-, kansi- ja päätypaloja.
Muurikiviä on erilaisilla pintakäsittelyillä: sileinä, patinoituina, profiloituna tai lohkottuna.
Osa muurikivistä on valmiita ladottavia kappaleita, osa halkaistaan työmaalla kahtia, jolloin syntyvä lohkopintaa voi myös käyttää muurin näkyvänä ulkopintana. Muurikiven reunat voivat olla joko suoria tai viistettyjä.
Yleensä muurikivet ladotaan limittäin, mutta niitä voidaan myös muurata laastilla tai liimata kiviliimalla. Markkinoilla on myös muurikiviä, joista voidaan rakentaa korkeita, maanpainetta kestäviä tukimuureja, joissa on onkalot raudoitusta ja valua varten. Kivistä rakennettu muuri voi olla myös taaksepäin kalteva. Useisiin muurikivimuurimalleihin on saatavana myös valaistus.
Ulkoportaat ja luiskat
Betoniset ulkoportaat- ja luiskat suunnitellaan kohdekohtaisesti. Ulkoportaiden ja -luiskien suunnittelussa tulee huomioida seuraavat seikat:
- soveltuvuus käyttökohteeseen (mitoitus, porras- tai luiskatyyppi)
- kunnossapito ja kuormitus (talvikunnossapito, käyttömäärä)
- suurien laattamaiset luiskarakenteiden vaatimat tasaiset ja kestävät perustus- ja pohjarakenteet
- maan routimisen aiheuttamat vaatimukset
- mahdollinen sulanapitojärjestelmä
- tarvittavat käsijohteet.
Ympäristöministeriön asetus rakennuksen käyttöturvallisuudesta antaa suosituksen kattamattomien tilojen ulkoportaiden rakentamiseen. Asetuksen mukaan julkisen tilan kattamattoman portaan nousu on enintään 130 mm ja etenemä vähintään 390 mm.
Portaiden ja luiskien osalta suunnittelussa tulee huomioida samat tekijät kuin muiden maisemabetonituotteiden kanssa, oikeat pohjarakenteet ja – kerrokset, tuotteiden kiinnityksen ja saumauksen suunnittelu sekä oikeat tuotteet oikeisiin paikkoihin.
Penger- ja luiskaverhoukset
Luiskien suunnittelussa on kiinnitettävä erityistä huomiota:
- alusrakenteisiin ja tuentaan niin, ettei päällyste pääse purkautumaan eivätkä pintavedet valumaan päällysteen alapuoliseen rakenteeseen
- verhoilussa käytettävien betonituotteiden taivutusvetolujuuden ja pakkasenkestävyyden riittävyyteen
- luiskan kaltevuuteen: esimerkiksi betonikivi- ja laattaverhous voidaan asentaa enintään 1:1 kaltevaan luiskaan
- ympäristön laatuun ja rakenteen ulkonäköön
- kunnossapidettävyyteen
- mitat, paksuudet ja pintakäsittelyt sekä saumaus verhoilussa ovat käytettävän betonituotteen mukaiset.
Luiskaverhouksen alapään ja reunojen tulee tukeutua kiinteään rakenteeseen. Tuenta-tapa riippuu muun muassa luiskan kaltevuudesta ja korkeudesta. Luiskaverhouksen yläosassa on estettävä pintavesien virtaaminen verhouspinnan alapuoliseen rakenteeseen esimerkiksi vesikourulla.
Betonikivien paksuus sekä säänkestävyys- ja kulutuskestävyysluokka valitaan vallitsevien rasitusten mukaan.
Hulevesien hallinta
Hulevesijärjestelmät keräävät ja viivyttävät sade- ja sulamisvesiä. Hulevettä voidaan varastoida niin maan päällä kuin sen alla.
Hulevesien viivyttämisellä tarkoitetaan veden hetkellistä varastoimista, jolloin virtausnopeus pienenee, virtaamahuiput tasoittuvat ja kiintoaines ehtii laskeutua.
Hulevesiä pyritään entistä enemmän imeyttämään ja hyödyntämään niiden syntypaikalla. Jos imeyttäminen omalla tontilla ei onnistu, vesiä viivytetään tontilla mahdollisimman pitkään ennen niiden johtamista hulevesiviemäriverkkoon tai tontilta pois. Jos hulevedet johdetaan tontin ulkopuolelle esimerkiksi ojiin, täytyy kiinteistön haltijan pyytää maanomistajan lupa.
Hulevesijärjestelmien suunnittelu vaatii eri alojen ammattilaisten tai erityissuunnittelijoiden osaamista ja yhteistyötä.
Hulevesien ohjaaminen reunatuilla
Vettä voidaan ohjata reunakiven rinnalla pinnan kaadon suuntaan, ja luiskattujen/madallettujen reunakivien avulla vedet voidaan ohjata esimerkiksi pinnoitteelta istutusalueille. Päällysteen pinnan oikea kaato ja muotoilu varmistavat, että vesi saadaan halutussa kohdassa muuttamaan suuntaansa ja vietyä läpi reunatukilinjasta.
Reunatukien nolla- tai jopa miinuskorkoon asentaminen on yleistynyt ja liittyy yleensä auraamiseen ja hulevesien virtaamisen hallintaan. Hulevesien hallinnassa ratkaisu mahdollistaa veden ohjaamisen hallitusti reunatuen yli halutussa kohdassa.
Betoniputkistot
Betoniputkiverkoston käyttöikään vaikuttavat monet eri tekijät, kuten kaivu- ja asentamistyön laatu, täyttötöiden toteutus, putkilinjan perustamisolosuhteet ja kuormitukset, putkessa johdettavan veden laatu, putkien tiivisteiden käyttöikä sekä betonin ja raudoitteiden kestävyys erilaisille kuormituksille, kemiallisille rasituksille ja jäätymis-sulamisrasituksille.
Tavoitteeksi asetettu 100 vuoden käyttöikä saavutetaan nykyisillä korkealuokkaisesta betonista valmistetuilla kiintotiivisteputkilla, mikäli putkessa johdettavassa jätevedessä olevat ainesosat eivät ylitä niille kunnallisten vesilaitosten asettamia raja-arvoja ja putkilinja on suunniteltu ja toteutettu asianmukaisesti.