Ilmastonmuutos ja kaupunkien tiivistyminen tuovat paineita myös hulevesien hallinnalle
Ilmastonmuutos ja kaupunkien tiivistyminen vaikuttavat voimakkaasti veden kiertoon. Tulvariski kasvaa, kun rankkasateita on entistä useammin ja kaupungeissa läpäisemätöntä pintaa on entistä enemmän. Ne aiheuttavat paineita hulevesien hallinnalle.
Betoniteollisuus ry:n lokakuussa järjestämät Hulevesiratkaisut muuttuvassa ilmastossa -seminaarit Espoossa ja Tampereella osoittivat, että otsikon aihe näkyy myös suunnittelijoiden työssä. Vaikka tutkimuksia ja pilottikohteita on jo jalkautettu myös käytäntöön, tarve ja tiedonjano tulevaisuuden hulevesiratkaisuista on suuri.
Nykytilanteesta antoi karun kuvan jo se, että seminaarien otsikkokysymykseen Tuleeko vedenpaisumus esitelmöitsijöiden ei ollut vaikea löytää kuvia. Niitä ei edes tarvitse lähteä etsimään kaukaa. Tuoreimmissa kuvissa oli Helsingin keskusta-aluetta parin kuukauden takaa. Elokuun perjantaina satoi 62 millimetriä. Vesi lainehti kaduilla. Esimerkiksi rautatieaseman metroasema jouduttiin sulkemaan, kun vesi tulvi metrotunneliin.
Poikkeustilanne ei edes ollut poikkeuksellinen, vaan vastaavia vedenpaisumuksia on Suomessakin ollut useita. Suurten taloudellisten vahinkojen lisäksi voi kyse olla myös hengestä: esimerkiksi Espanjan kaakkoisosan tulvissa elokuussa menehtyi neljä ihmistä.
Olosuhteet muuttuvat joka tapauksessa
Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö, tutkija Antti Mäkelän viesti kuulijoille oli selkeä: ilmasto on jo muuttunut ihmiskunnan kasvihuonekaasupäästöjen seurauksena. Ilmastomalleihin perustuvien arvioiden mukaan lämpeneminen myös jatkuu ja sen suuruus ja vaikutukset riippuvat päästöjen määrän kehityksestä, siis niiden rajoittamisen tehokkuudesta.
Koska ilmakehään jo tähän mennessä päässeet kasvihuonekaasupäästöt vaikuttavat siellä vielä vuosikymmeniä, muuttuviin olosuhteisiin varautuminen esimerkiksi kaupungeissa on joka tapauksessa välttämätöntä. Tuoreimpien arvioiden mukaan pääkaupunkiseudun ilmasto lämpenee kaikkina vuodenaikoina, talvella enemmän kuin kesällä. Mikäli päästöjen hillinnässä onnistutaan tyydyttävästi, vuoteen 2100 mennessä tammikuun keskilämpötila on arvioiden mukaan reilut 5 °C korkeampi kuin nykyään, ja vastaavasti heinäkuussa ero on noin 3 °C.
Mäkelän grafiikoista näkyi selkeästi, että vuorokauden korkeimmat lämpötilat kesäisin kohoavat samaa tahtia keskilämpötilan kohoamisen kanssa. Talvella sataa selvästi nykyistä enemmän ja aurinkoa nähdään harvemmin. Vaikka vuosikeskilämpötilan nousu on jatkuva, vuosivaihtelu on jatkossakin suuri. Myös tulevaisuudessa yksittäiset vuodet vaihtelevat: kylmiä ja lumisia talvia on jatkossakin, mutta niiden esiintymisen todennäköisyys muuttuu.
Rankkasateita selvästi useammin
”Lämpötila ja kosteus kulkevat käsi kädessä. Kun lämpötila kohoaa, odotettavissa on että veden kierto tehostuu. Haihdunta voimistuu ja sademäärät kasvaa. Sateen jakautuminen kuitenkin vaihtelee: jotkut alueet kuivuvat, jotkut puolestaan kostuvat entisestään. Suomessa on odotettavissa sademäärien kasvu päästöistä riippuen muutamasta prosentista jopa muutamaan kymmeneen prosenttiin”, Mäkelä kertoi.
Keskimääräiset ja suurimmat sademäärät sekä myös sadepäivien määrä kasvaa. Esimerkiksi Helsingissä nykyilmaston kerran 20 vuodessa esiintyvä rankkasade esiintyisi vuosisadan loppupuolella kerran 10 vuodessa. Kerran sadassa vuodessa esiintyvän rankkasateen todennäköisyys kasvaisi kolme kertaa sadassa vuodessa esiintyväksi.
Keskimääräisten tuulten voimakkuuksien arvioidaan pysyvän likimain ennallaan. Kun roudan määrä vähenee, myrskyt kuitenkin kaatavat puita aikaisempaa herkemmin.
Merenpinnan keskimääräinen korkeus Helsingin edustalla noussee muutamia kymmeniä senttimetrejä. Merellä jäät keskimäärin ohenevat ja jään pinta-ala pienentyy. Kuitenkin yksittäisiä runsasjäisiäkin talvia esiintyy vielä lähivuosikymmeninä.
Päästöt eivät tunne valtakuntien rajoja
Vaikka ilmastonmuutoksen vaikutuksista osan voidaan ajatella olevan Suomessa suotuisia, kuten lämmitystarpeen pieneneminen ja pidempi kasvukausi, Mäkelä korosti, että maailmanlaajuisesti suurin osa vaikutuksista on ihmiskunnan ja maapallon eliöstön kannalta erittäin epäsuotuisia.
Ilmastonmuutos aiheuttaa entistä voimakkaampia sään ääri-ilmiötä, jotka aiheuttavat kuivuutta, nälänhätää, pakolaisuutta. Koska päästöt eivät myöskään tunne valtakuntien rajoja, päästöjen hillinnästä on sovittava kansainvälisesti.
Tutustu Antin seminaariesitykseen kokonaisuudessaan