Katu- ja puistoalueiden esteettömyys vaatii kehittämistä
Vammaisfoorumin tekemän kyselyn mukaan vammaisilla ihmisillä on yhä paljon ongelmia liikkumisessa julkisissa tiloissa sekä katu- ja puistoalueilla. Kyselyssä selvitettiin vammaisten henkilöiden oikeuksien toteutumista Suomessa YK:n vammaisyleissopimuksen kahden ensimmäisen voimassaolovuoden aikana.
Esteettömyyteen liittyviä ongelmia on kyselyn mukaan koettu melko usein tai jatkuvasti julkisissa tiloissa (38 %) sekä katu- ja puistoalueilla (20 %). Julkisten tilojen osalta suurimmat esteettömyysongelmat ovat rakennusten sisäänkäynneillä. Katu- ja puistoalueilla haasteina ovat jalkakäytävien korkeat reunat, portaat ja liian jyrkät luiskat sekä puutteellinen talvikunnossapito.
Vammaisfoorumin kyselyn tulokset eivät ole yllätys yliarkkitehti Niina Kilpelälle, jonka vastuualue ympäristöministeriössä on juuri rakennetun ympäristön esteettömyys. Aikaisemmin hän on työskennellyt esteettömyysasiantuntijana Invalidiliitossa ja Kynnys ry:ssä. Myös ympäristöministeriön tänä vuonna julkaisema Esteetön rakennus ja ympäristö -opas sekä sen pohjalta päivitettävä RT-ohjekortti Esteetön liikkumis- ja toimimisympäristö ovat hänen toimittamiaan.
Esteettömyys tarkoittaa katkeamatonta ketjua. Ympäristön esteettömyyttä ei voi erottaa rakennusten esteettömyydestä. Vuolteentorilla Tampereella esteettömyys toimii torin pintarakenteiden lisäksi myös kadunkalusteissa.
Oikeat ohjeet kulloiseenkin tilanteeseen
Valtioneuvoston asetus rakennusten esteettömyydestä tuli voimaan vuoden 2018 alussa. Asetuksen velvoitteet koskevat rakennusta ja sen piha-alueita. Asetuksessa säädetään esimerkiksi rakennukseen johtavan kulkuväylän vähimmäisleveydestä ja enimmäiskaltevuudesta.
Maankäyttö- ja rakennuslaki asettaa yleisellä tasolla velvoitteita ympäristön laadulle ja käytettävyydelle. Lain mukaan alueiden käytön suunnittelun yhtenä tavoitteena on edistää eri väestöryhmien, kuten lasten, vanhusten ja vammaisten, tarpeet tyydyttävän elin- ja toimintaympäristön luomista. Velvoitteita ulkotilojen esteettömyyden huomioimiseksi annetaan kaavamääräyksissä ja kuntien ohjeissa.
Esimerkiksi Helsingissä esteettömyys on otettu huomioon katualueiden tyyppipiirustuksissa. Valtakunnallinen esteettömyysohjeisto katu-, viher- ja piha-alueiden suunnittelulle, rakentamiselle ja kunnostamiselle (SuRaKu) sisältää kriteerit, joiden avulla ulkotilojen esteettömyyttä arvioidaan sekä ohjekortit, joiden avulla kriteerejä sovelletaan. Ohjeisto on vapaasti kaikkien käytettävissä.
Niina Kilpelä sanoo, että tietoa ja osaamista esteettömän rakennuksen ja ympäristön suunnitteluun onkin jo hyvin. Suunnittelijan haasteena on löytää oikeat ohjeet kulloiseenkin tilanteeseen. Käyttäjän näkökulmasta hän toivoo mahdollisimman yhteneviä periaatteita: varsinkin näkövammaisille henkilöille on hankalaa, jos eri paikoissa joutuu opettelemaan erilaisia ratkaisuja.
Hyvä perusratkaisu, joka toimii mahdollisimman monille
Niina Kilpelä korostaa, että esteettömyydessä on kyse hyvistä perusratkaisuista, jotka toimivat mahdollisimman monille. Sitä ei tehdä erikseen jollekin erityisryhmälle.
”Esteettömyysasetus on vähimmäisvaatimus, ei mikään tavoitetaso. Tapauskohtaisesti voidaan tarvita enemmän”, hän toteaa.
Esteettömyyden toteutumisessa ongelmana ovat hänen mukaansa edelleen asenteet. Esteettömyyden tärkeyttä ei aina ymmärretä. Esteettömyys on yhdenvertaisuuden toteutumisen edellytys.
”Ei ymmärretä, että pienillä yksityiskohdillakin on iso merkitys. Niillä voi joko mahdollistaa tai tehdä mahdottomaksi.”
Esteettömyyden vastakkaisiakin tavoitteita voidaan saavuttaa huolellisella suunnittelulla. Yksi esimerkki hyvästä kompromissista on luiskareunatuki, joka mahdollistaa ylittämisen pyörällisellä apuvälineellä, mutta kertoo silti näkövammaiselle henkilölle, milloin hän astuu ajoradalle.
Esteettömyys on yhteinen sopimus
”Esteettömyys on yhteinen sopimus, se ei ole mielipide”, Niina Kilpelä kiteyttää.
Käyttäjän näkemyksen kuuleminen on hänen mukaansa tärkeää, jotta voidaan varmistua valittujen suunnitteluratkaisujen toimivuudesta.
”Se että käyttää pyörätuolia, ei kuitenkaan tee käyttäjästä lainsäädännön ja suunnittelun reunaehdot tuntevaa ammattilaista”, hän huomauttaa.
Suunnittelijan tehtävänä on sovittaa yhteen erilaiset tarpeet, oli sitten kyse esteettömyydestä tai rakennuksen ja ympäristön suojelunäkökohdista.
”Esteettömyysasiantuntija pystyy tukemaan ja auttamaan suunnittelijaa”, Niina Kilpelä vastaa kysymykseen, keneltä suunnittelija saa tietoa. Valitettavasti rakennetun ympäristön esteettömyyteen erikoistuneita asiantuntijoita on vielä vähän.
Esteetöntä esteettisesti
Niina Kilpelä nostaa yhdeksi haasteeksi esteettömyyden ruman maineen.
”Valitettavasti, sillä niin ei tarvitse olla”, hän huomauttaa.
Kielteiset mielikuvat kumpuavat hänen mukaansa puolipakolla jälkeenpäin tehdyistä ratkaisuista: ”Silloin syntyy virityksiä, jotka eivät sopeudu ympäristöön.”
Parhaimmillaan esteettömyys on hänen mukaansa varsin huomaamatonta. Se ei ole jälkikäteen tehtyä laastarointia, jolla on yritetty paikata ongelmakohtia.
”Esteettömyyden täytyy olla mukana suunnittelussa alusta lähtien, yhtenä perusasiana”, hän korostaa.
Lisätietoa:
Esteetön rakennus ja ympäristö https://www.ym.fi/download/Esteeton_rakennus_ja_ymparisto/ea70fe2a-ff14-4fc8-96b6-ae6b32f89bb7/144306
Valtakunnallinen esteettömyysohjeisto katu-, viher- ja piha-alueiden suunnittelulle, rakentamiselle ja kunnostamiselle (SuRaKu) https://www.hel.fi/helsinkikaikille/fi/ohjeita-suunnitteluun/esteettoman-rakentamisen-ohjeet/
Valtioneuvoston asetus rakennuksen esteettömyydestä
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2017/20170241
Yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista
https://www.finlex.fi/fi/sopimukset/sopsteksti/2016/20160027/20160027_2